Tein sunnuntaina junamatkan Hämeenlinnaan suunnittelutapaamiseen. Valittavana oli ainakin kaksi junavuoroa, joista valitsin hieman kaliimman taatulla pöytätilalla kannettavalleni. Toinen olisi ollut lähijuna, jossa olisin joutunut pitämään läppäriä sylissäni. VR:n junaliikenne on näinä kylminä talvipäivinä kokenut paljon vastoinkäymisiä rikkoontumisten muodossa ja usea juna on kulkenut myöhässä. Tämä lähti kuitenkin ajallaan. Tosiasiassa tämän IC-junan valintaan vaikutti myös se seikka että vaikka tulisikin mutkia matkaan, niin mulle jää hieman pelivaraa. Sen verran on tullut matkusteltua, että muuttuneet matkajärjestelyt eivät saa mua paniikkiin, vaan pikemminkin otan ne haasteena ja pyrin säilyttämään sekä mielen tyyneyden että positiivisen asenteeni, tai pitäisikö sanoa, että ne auttavat selviämään eteen tulevista pulmista.
En muista ensimmäistä junamatkaani, mutta se lienee ollut välillä Iittala-Tampere matkalla sukulaisia tapaamaan. Ensimmäisen lentomatkani muistan kuitenkin hyvin. Se tapahtui maaseutukoulun kuudennen luokan luokkaretkellä. Meillä oli miespuolinen opettaja, joka pyrki selvästi tekemään parhaansa meidän opettamiseksi. Hän järjesti laivamatkan Turusta Maarianhaminaan, jossa vietetyn päivän jälkeen saimme kyydin lentoasemalle ja aikanaan Super Caravelle -koneella lensimme sitten takaisin Turkuun ja sieltä bussilla kotiin. Mikään järin pitkä lentomatka ei ollut, mutta jätti lähtemättömän muistikuvan mieleeni. Koimme olleemme etuoikeutettuja voidessamme tehdä tällaisen luokkaretken.
Elämäni varrelle mahtuu monenlaista matkustamista eri tilanteissa eri mantereilla. Viime vuosina olen kenties hieman vihertynyt ja alkanut ajatella myös matkailuni vaikutuksia ja kestävää kehitystä. Hiilijalanjälki on päivän sana ja niinpä sitten olenkin pyrkinyt lentomatkoillani ruksaamaan mukaan lentoyhtiön tarjoaman mahdollisuuden matkailun päästöjen korvaamiseen, mikäli sellainen on ollut valittavissa. Tuollainen korvaus lisää toki matkan hintaa, mutta tarjoaa paremmat yöunet kun tietää tehneensä jotain asian hyväksi. Helsingin Sanomien nettisivuilta löytyy hiilijalanjälkilaskuri, joka kattaa paljon muutakin kuin vain matkustamisen aiheuttamat päästöt. Selvittelin eilen asiaa omalla kohdallani ja voin olla melko tyytyväinen lopputulokseen. Suosittelen kyseisen laskurin kokeilemista, siitä saattaa saada pienen kipinän parempaan elämään, joka ei monestikaan ole mahdollisimman helpoin tapa selvitä seuraavaan päivään. Minulla on perheessä "asiantuntija", jonka puoleen voin kääntyä, sillä tyttäreni teki lukiossa asiasta kovin kattavan selvityksen. Se osoittautui kovin monimuotoiseksi käsittäen lähes kaikki valinnat mitä eteemme tulee, joten kestävälle kehitykselle lienee hyvä kallistaa korvaansa ja uhrata tovi jos toinenkin.
Me toimimme aina omien tarkoitusperiemme johtamina ja valinnat pohajutuvat siihen mitä henkilökohtaisesti nettoamme, vaikka se ei aina olekaan rahassa mitattavaa. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, joka ei monesti olekaan niin ruusuinen kuin olisi voinut kuvitella. Usein emme mieti tekojemme ja toimiemme kerrannaisvaikutuksia, sitä minkälaisen kuvan jätämme, emme vain itsestämme, vaan kenties myös muista kansalaisista. Ihmiselle on kovin normaalia yleistää ja kai juuri siksi on yleisesti tunnettua, että britit ja ruotsalaiset käyttäytyvät tietyllä tavoin matkakohteissa (eivät toki kaikki kuitenkaan). Mitä joku ulkomaalainen ajattelee suomalaisista meidät tavattuaan. Sitä kannattaa itsekin miettiä.
Muualla netissä:
Great Guides
Google haku: ekoturismi
The International Ecotourism Society
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti