Matkatoimisto vs. Online

Internetin voittokulku näkyy hyvin myös matkailubisneksessä. Kun aiemmin matkatoimiston värikkäästä esitteestä sai lähes kaiken tarvitsemansa tiedon ja matkan pystyi hankkimaan vain soitolla matkatoimistoon tai käymällä siellä, niin nyt netti pursuaa monenlaisia matkapalveluita. Osa niistä on toimistoverkon omaavien matkatoimistojen nettipalveluita, mutta mukana on myös vain pelkästään netissä toimivia yrityksiä.

Voinko hoitaa matkustamiseen liittyvät asiat pelkästään netin ja sähköpostin välityksellä? Vastaus kysymykseen on selvä "Kyllä". Se on ollut mahdollista jo usean vuoden ajan. Itse olen hoitanut vuoden 2006 jälkeen kaikki matkustamiseen liittyvät varaukset ja maksut Internetin välityksellä. Vuoden 2006 Etelä-Afrikan matkaa koskien soitin yhden puhelun asioita hoitaneelle virkailijalle, muun hoituessa sähköisesti.

Ei pelkästään asioiden hoitaminen suju netin kautta, vaan siellä on tarjolla lähes rajattomat määrät informaatiota ja matkakokemuksia, joita ei voi aliarvioida matkaa suunniteltaessa. Hyvinkin yksityiskohtaista tietoa on tarjolla mikäli vain onnistuu löytämään sitä tarjoavat sivustot. Ongelmana voikin olla Internetin hakukoneiden tehokas hyödyntäminen. Tuntuu turhauttavalta käydä läpi satoja esimerkiksi Googlen tarjoamia sivuja kun niiden määräää voisi rajoittaa hyvin kohdistetulla haulla, jolloin tarjolla olevat sivut vastaisivat paremmin sitä mitä ollaan etsimässä. Aikaisemmin mainitsemani Etelä-Afrikan matka onnistui hyvin osittain siksi että olimme hankkineet etukäteen paljon tietoa, jota oli helppo paikan päällä suodattaa ja hyödyntää se minkä tarvitsi.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kaltaisiani netti-informaation suurkuluttajia ja heille matkatoimistojen tarjoamat palvelut tulevat hyvään tarpeeseen. Asiaan voi vaikuttaa myös matkailukokemuksen määrä. Mitä enemmän reissaa, sitä luontevampaa on etsiä tietoa muualtakin kuin vain matkatoimistoista. En halua aliarvioida heitä, jotka käyttävät yksinomaan matkatoimistoista saatavia palveluita. Meillä jokaisella on omat syymme toimia niin kuin teemme. Käydessäni luontomatkalla Teneriffalla lopputalvesta 2010 oli lähes kaikki seuramatkat myyty loppuun, mutta löysin ratkaisun Internetistä ja pystyin tekemään matkani
selvästi halvemmalla kuin mitä se olisi maksanut matkatoimiston kautta. Toki välilaskuton lento on aina nopein, mutta oma versioni oli alle kaksi tuntia pidempi sisältäen välilaskun Barcelonassa. Paluumatkalla yövyinkin sitten kaupungissa saaden tutustua minulle aiemmin tuntemattomaan kaupunkiin.

Suomessa toimivista matkatoimistoista osa kuuluu kansainvälisiin ketjuihin ja silloin on ymmärrettävää, että ainoa maksukeino on luottokortti vaikka meikäläinen matkailija välillä kaipaisikin mahdollisuutta hoitaa maksun nettipankin tai miksei aidon pankkitiskinkin kautta. Nettiostamisen vaaroista on kirjoitettu paljon, sillä epärehellisiä sivuja on viljalti, mutta hyvämaineisten toimistojen sivujen kautta olen maksanut ongelmitta omat matkani. Teneriffan matkalla kokeilin hotellivarauksen tekoa kansainvälisen hotels.com -sivuston kautta. Yllätyin sen helppoudesta ja vielä enemmän paikan päällä kun sain yöpymiseni netissä ollutta hintaa halvemmalla johtuen käyttämästäni palvelusta. Luottokortin käyttäminen maksussa tuo myös mukanaan lisäturvallisuutta tilanteessa jossa matkatoimisto kaatuu maksun jälkeen, mutta ennen kuin on päässyt tekemään tilaamansa matkan. Tällaista tapahtuu onneksi harvoin.

Minimalisti vai kaikkeen varautunut?

Luin joitakin vuosia sitten Hufvudstadsbladetista maailmaa matkailevasta nuoresta miehestä, joka oli minimoinut kapsäkkinsä painon, muunmuassa ottamalla mukaan mm. vain kolme sukkaa. En ihan ymmärtänyt hänen ajatuksenjuoksuaan että jalassa olevista sukista vain toinen on puhdas...tai sitten syy ei ollutkaan tuo. Ainakin, jos yhteen tulee reikä voi sen korvata varasukalla. Maailmanmatkaaja oli miettinyt pitkään omia valintojaan ja päätynyt vain kevyeen käsimatkatavaraan, mikä sinänsä tuo paljon hyvää mukanaan kun ei tarvitse lentomatkojen jälkeen odotella matkatavarahihnalla vaan voi porhaltaa suoraan tervehtimään tulli- ja muita maahantuloviranomaisia.

Matkailija itse valitsee mitä ottaa mukaansa omien tarpeittensa johdosta. Lentomatkalle USA:han saa ottaa mukaansa kaksi 32kg:n matkalaukkua ruumaan lastattaviksi, mutta eipä ole riemu reissata sellaisen lastin kanssa. Hiki tulee melkein jo ajattelusta. Toisaalta onko järkevää minimoida äärimmäisyyksiin asti matkatavaransa. Kevyesti matkaava voi huoletta ajatella ottavansa mukaan hieman kuluneempia vaatteita, jotka voi käytön jälkeen heittää pois ja ostaa
tilalle uudet, etenkin jos matkaa maissa missä lämpötila ei edellytä toppatakia ja pitkiä alushousuja sun muuta rekvisiittaa.

Joitakin itsestäänselvyyksiä on tai ainakin pitäisi olla, nimittäin hyvät kengät. Tässä pätee sama sääntö kuin erävaelluksellekin, että uudet kengät pitää "kävellä sisään". Näin voi vähentää mukaan otettavien laastarien määrää eikä kärsi helposti puhkeavista ja sitten tulehtuvista rakoista. Ei väliä onko kengät kevyet sandaalit, pikkukengät tai jopa juhlakengät, niin jalkojen hyvinvointiin kannattaa panostaa kun miettii mitä ottaa mukaan. Näin ollen pieni pullo jotain jalkoja rauhoittavaa voidetta tai balsamia puolustaa paikkaansa matkatavaroissa.

En lue itseäni kuuluvaksi kumpaankaan otsikon ryhmistä, vaikka olenkin taipuvainen tuon minimalistisen pakkaamisen suuntaan - en kuitenkaan jokaisella matkallani. Talvilomani alkoi tänään ja istun tällä hetkellä pikajunassa matkalla Pohjanmaalle. Mukanani on niin lämpöisiä vaatteita kuin vähän hienompaakin vaatetusta kirkossa käyntiä varten. Minimalisti minussa hankki tänään kuitenkin todella käytännölliseltä tuntuvia hygieniatarvikkeita, joita tulen esittelemään myöhemmin samalla kun kerron omia kokemuksiani niiden käytöstä.

Alussa mainitsemallani maailmanmatkaajalla oli kuitenkin ainakin yksi kovin hyödyllinen tavara mukana. Hän oli jostain hankkinut palan sileää ohuehkoa (muutaman millimetrin paksua) kumimattoa, josta oli leikannut pyöreän levyn mukaansa. Mihin tarkoitukseen? No, lavuaarin korkiksi tietysti. Monissa majapaikoissa lienee joskus ollut korkit altaissa, mutta ne ovat kadonneet, varastettu, tai muuten vaan kuluneet hävitettävään kuntoon. Helpottaa kummasti kun pystyy sulkemaan viemärin omalla tulpalla ja laskemaan altaaseen runsaammin vettä. Silloin on vaikka sen sukka- tai alushousupyykin hoitaminen paljon helpompaa. Pikkupyykin voi kivasti pestä Y3-pesujauheella, jota saa pienissä annospusseissa ja joita on helppo ottaa reissuun mukaan. Kun ne vielä pakkaa parin sisäkkäisen minigrip-pussin sisään joiden suut ovat vastakkain, niin pesuaine ei löydy matkalaukun pohjalta.

Turvallisuus on käsitteenä niin vaikeaselkoinen, että sivuan sitä tässä vain pintapuolisesti, koska se mikä yhdelle on normaalia arkea voi toiselle olla hiuksia nostattavaa kauhutilannetta. Matkadokumenttien ja valuutan turvallinen säilytys on kuitenkin tähdellistä, sillä ilman niitä helppokin reissu kääntyy äkkiä painajaismaiseksi. Pieni kovaääninen henkilöhälytin voi olla tarpeen joissakin tilanteissa, mutta suurin osa meistä matkusta ilman sellaista ja hyvällä
menestyksellä. Monissa matkailua käsittelevissä kirjoissa ja luennoissa tulee esille yksi tekijä, se niin sanottu maalaisjärki. Jos valitsee olla menemättä kaikkein hankalimpiin paikkoihin eikä juo itseään änkyräkänniin, niin normaalilla matkailijalla on harvoin mitään suurempaa pelättävää.

Matkasovittimet (adapterit)

Oikeanpuoleisessa sovittimessa myös ylijännitesuoja

Edellisessä tekstissäni käsittelin muutamalla sanalla matkasovittimia, jotka ovat tämän päivän aiheenani. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin saapua väsyneenä määränpäähän ja havaita, että pistorasiat ovat sellaisia, että mikään mukana oleva laite ei lataudu tai niitä ei voi käyttää. Toki vielä ärsyttävämpää voisi olla jos ei pystyisi nukkumaan, mutta jätetään sellaiset ajatukset. Joskus 20 vuotta sitten hankin ensimmäisen sovittimeni muistaakseni Heathrown lentoasemalta. Samasta laitteesta löytyi myös Suomessa myytävä versio, mutta siihen sopi vain maadoitettu pistotulppa ja kun noista kapeista euro-mallisista tulpista ei siihen aikaan ollut vielä tietoa, niin olin iloinen kun pystyin käyttämään myös maadoittamattomia laitteita kyseisellä sovittimella. Joku sähköalan asiantuntija saattaisi heristää minulle sormeaan, koska olin ostanut suomalaisittain riskialttiin laitteen. En ollut nähnyt "suomalaista" versiota ostaessani, joten minulle ei tullut mieleenkään, että se ei olisi meikäläisten turvallisuusasetusten mukainen.

Olen sittemmin hankkinut pari muutakin sovitinta, joten nykyään selviän noin 150 maan pistorasioista ilman pienintäkään pulmaa. Viimeisin hankinta on yksinkertainen sovitin etelä-afrikkalaisen ja eurooppalaisen järjestelmän välille, kun muut laitteet ovat sellaisia monipuolisuushirvityksiä, joista löytyy pistokkeet lähes kaikkiin muihin mutta ei edellä mainittuun etelä-afrikkalaiseen järjestelmään. Tänään käydessäni Clas Ohlsonilla ihan muissa asioissa havaitsin hyllyllä sarjan Brennenstuhlin matkasovittimia, joissa oli myös tuokin yksilö.

Surffasin muutaman hetken netissä ja löysin lisää paikkoja mistä erilaisia matkasovittimia voi hankkia. Tässä ovat nuo sivut linkkeinä:
parhaatkaupat.com
Gigantti
matkatavara.net
elektroni.fi tällä sivulla esiteltävä sovitin on mielestäni yksi kätevimmistä

Simonstownin pikkukaupungissa (lue: nukkumalähiössä) Kapkaupungin eteläpuolella oli hotellin kylpyhuoneessa sähköpaneeli, johon kävi meikäläinen pistoke suoraan. Ongelma vain oli, että laitteen virta riitti juuri ja juuri yhdelle kännykkälaturille, mutta AA-kokoisia ladattavia akkuja ei siinä voinut ladata. Hotellin respasta löytyi sitten sovitin paikallisen ja brittijärjestelmän välille, johon taas sopi mukana ollut matkasovittimeni. Kuva tuosta hökötyksestä on edellisessä tekstissäni.

Kaikenlaisia jännitteitä, töpseleitä ja adaptereita

Nykypäivän matkailijalla voi olla mukanaan monenlaisia sähkölaitteita, joita haluaisi käyttää kohdemaassa: kännykän laturi lienee suosituin, muita voisivat olla kameran akkujen latauslaite, hiustenkuivaaja ja kenties sähköinen partakone. Asia olisi helppo jos kaikkialla maailmassa olisi samanlainen jännite, mutta kun tarjolla on ainakin 100, 110, 115, 120, 127, 220, 230 ja 240V vaihtojännitetteet niin ongelmia muodostuu ellei sähkölaite selviä monista jännitteistä.

Sähkölaite voidaan tehdä toimimaan esimerkiksi USA:ssa yleiselle 110V tai vastaavasti Euroopassa yleiselle 230V jännitteelle. Pienemmälle jännitteelle tehty laite saattaa vaurioitua kun se kytketään suurempaan jännitteeseen ja päinvastaisessa tapauksessa laite ei saa riittävästi sähköä jos jännite jääkin vain puoleen sen tarvitsemasta. Silloin esimerkiksi hiuistenkuivaaja ei lämpiä ja sen tuuletin ei puhalla tarpeeksi. Matkakäyttöön tehdyissä laitteissa voi olla jännitekytkin, joka pitää olla oikeassa asennossa, jotta laite toimisi kyseisessä sähköverkossa. Kytkin pitää laittaa oikeaan asentoon ennen laitteen päällekytkemistä tai pikemminkin jo ennen laitteen kytkemistä sähköverkkoon, sillä laitteen käyttökytkin saattaa olla päällä ja slloin laite voi vaurioitua välittömästi kun sen kytkee verkkoon.

Monet laturit kuitenkin selviävät automaattisesti kaikista normaalisti käytössä olevista jänniteistä 100-240V. Käytössä on ns. hakkuritekniikka, jossa vaihtosähköä käsitellään tietyllä tavalla niin, että lopputuloksena on esimeriksi 12 voltin tasasähköä käytetään laitetta sitten jenkeissä, Euroopassa tai vaikka Kaukoidässä.

Matkailijan ongelma ei rajoitu pelkästään erilaisiin jänniteisiin, vaan suurta päänvaivaa aiheuttavat erilaiset liitostekniikat. Kaikkialla ei käytä samanlaisia pistorasioita ja pistokkeita. Niitä on ainakin 13 erilaista. Yhden tyyppinen pistoke ei käy toisen tyyppiseen pistorasiaan, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Apuun tulevat sovittimet eli adapterit. Niillä saadaan laite toimimaan poikkeavassakin pistorasiassa. Sovittimia löytää tavarataloista, sähkötarvikemyymälöistä ja muunmuassa monilta mannertenvälisiltä lennoilta. Ne voivat olla joko yksittäisiä tai sitten kokonaisuuksia, joissa oikeat liittimet valitaan ja lukitaan käyttöön tietyllä tavalla. Sovittimia voi myös ketjuttaa kuten jouduin tekemään Etelä-Afrikassa ennenkuin ehdin hankkimaan sopivan.

Kolmaskin tekijä aikaansaa päänvaivaa matkailijalle, eli vaihtosähkön taajuus. Yhdysvalloissa se on 60Hz kun Euroopassa arvo on 50Hz. Laturien ja yksinkertaisten sähkölaitteiden ollessa kyseessä taajuus ei ole ongelma, mutta joissakin laitteissa digitaalinen kello saattaa olla ajoitettu vaihtosähkön taajuuteen, jolloin laite joko edistää tai jätättää toisen tyyppisessä verkossa.

Internet on tehnyt helpoksi tämänkin asian. Löytyy sivustoja, joilla esitellään eri maissa käytössä olevat järjestelmät kuvallisesti. Ellet löydä kotimaasta sovitinta kohdemaasi järjestelmään, niin paikan päältä niitä todennäköisesti löytyy helposti, mutta mikään ei estä kysymästä joltakin toiselta matkailijalta, josko hänellä sattuisi sellainen olemaan.

Kestävä kehitys ja matkailu

Tein sunnuntaina junamatkan Hämeenlinnaan suunnittelutapaamiseen. Valittavana oli ainakin kaksi junavuoroa, joista valitsin hieman kaliimman taatulla pöytätilalla kannettavalleni. Toinen olisi ollut lähijuna, jossa olisin joutunut pitämään läppäriä sylissäni. VR:n junaliikenne on näinä kylminä talvipäivinä kokenut paljon vastoinkäymisiä rikkoontumisten muodossa ja usea juna on kulkenut myöhässä. Tämä lähti kuitenkin ajallaan. Tosiasiassa tämän IC-junan valintaan vaikutti myös se seikka että vaikka tulisikin mutkia matkaan, niin mulle jää hieman pelivaraa. Sen verran on tullut matkusteltua, että muuttuneet matkajärjestelyt eivät saa mua paniikkiin, vaan pikemminkin otan ne haasteena ja pyrin säilyttämään sekä mielen tyyneyden että positiivisen asenteeni, tai pitäisikö sanoa, että ne auttavat selviämään eteen tulevista pulmista.

En muista ensimmäistä junamatkaani, mutta se lienee ollut välillä Iittala-Tampere matkalla sukulaisia tapaamaan. Ensimmäisen lentomatkani muistan kuitenkin hyvin. Se tapahtui maaseutukoulun kuudennen luokan luokkaretkellä. Meillä oli miespuolinen opettaja, joka pyrki selvästi tekemään parhaansa meidän opettamiseksi. Hän järjesti laivamatkan Turusta Maarianhaminaan, jossa vietetyn päivän jälkeen saimme kyydin lentoasemalle ja aikanaan Super Caravelle -koneella lensimme sitten takaisin Turkuun ja sieltä bussilla kotiin. Mikään järin pitkä lentomatka ei ollut, mutta jätti lähtemättömän muistikuvan mieleeni. Koimme olleemme etuoikeutettuja voidessamme tehdä tällaisen luokkaretken.

Elämäni varrelle mahtuu monenlaista matkustamista eri tilanteissa eri mantereilla. Viime vuosina olen kenties hieman vihertynyt ja alkanut ajatella myös matkailuni vaikutuksia ja kestävää kehitystä. Hiilijalanjälki on päivän sana ja niinpä sitten olenkin pyrkinyt lentomatkoillani ruksaamaan mukaan lentoyhtiön tarjoaman mahdollisuuden matkailun päästöjen korvaamiseen, mikäli sellainen on ollut valittavissa. Tuollainen korvaus lisää toki matkan hintaa, mutta tarjoaa paremmat yöunet kun tietää tehneensä jotain asian hyväksi. Helsingin Sanomien nettisivuilta löytyy hiilijalanjälkilaskuri, joka kattaa paljon muutakin kuin vain matkustamisen aiheuttamat päästöt. Selvittelin eilen asiaa omalla kohdallani ja voin olla melko tyytyväinen lopputulokseen. Suosittelen kyseisen laskurin kokeilemista, siitä saattaa saada pienen kipinän parempaan elämään, joka ei monestikaan ole mahdollisimman helpoin tapa selvitä seuraavaan päivään. Minulla on perheessä "asiantuntija", jonka puoleen voin kääntyä, sillä tyttäreni teki lukiossa asiasta kovin kattavan selvityksen. Se osoittautui kovin monimuotoiseksi käsittäen lähes kaikki valinnat mitä eteemme tulee, joten kestävälle kehitykselle lienee hyvä kallistaa korvaansa ja uhrata tovi jos toinenkin.

Me toimimme aina omien tarkoitusperiemme johtamina ja valinnat pohajutuvat siihen mitä henkilökohtaisesti nettoamme, vaikka se ei aina olekaan rahassa mitattavaa. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, joka ei monesti olekaan niin ruusuinen kuin olisi voinut kuvitella. Usein emme mieti tekojemme ja toimiemme kerrannaisvaikutuksia, sitä minkälaisen kuvan jätämme, emme vain itsestämme, vaan kenties myös muista kansalaisista. Ihmiselle on kovin normaalia yleistää ja kai juuri siksi on yleisesti tunnettua, että britit ja ruotsalaiset käyttäytyvät tietyllä tavoin matkakohteissa (eivät toki kaikki kuitenkaan). Mitä joku ulkomaalainen ajattelee suomalaisista meidät tavattuaan. Sitä kannattaa itsekin miettiä.

Muualla netissä:
Great Guides
Google haku: ekoturismi
The International Ecotourism Society

Yleistä pohdintaa matkailusta

Miksi matkailemme? Mikä ajaa meitä toisiin paikkoihin ja maihin?

Ihminen on kautta aikojen ollut utelias ja halunnut kokea sekä oppia tietämään uutta. Normaali jokapäiväinen tekeminen ja oleminen ei ole rittänyt.

Muistan omasta lapsuudestani matkat maaseudulta lähikaupunkiin. Ne olivat huippuhetkiä...poislukien oksentamiset, sillä olin kovin herkkä voimaan pahoin linja-autossa. Kaupungissa oli kaikki suurta: paljon ihmisiä, autoja, enemmän mahdollisuuksia lähes kaikkeen. Jossain vaiheessa lähikaupunki ei enään riittänyt ja kuvaan astuivat matkat sukulaisten luo Tampereelle tai Helsinkiin. Koulu tarjosi aikanaan mahdollisuuden matkustamiseen kuoron tehdessä esiintymismatkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillekin.

Koulun jälkeen rohkeutta oli kertynyt jo niin paljon, että uskalsin lähteä kesätöihin Yhdysvaltoihin. Selvittyäni sen kesän kokemuksista oli uskallukseni kasvanut kielitaidon kanssa entisestään samoin kuin luottamus siihen, että selviän uusissa ja oudoissakin olosuhteissa.

En ole ennen tätä tainnut miettiä kunnolla miksi pidän matkustamisesta. Uskon kuitenkin pohjimmaisen syyn olevan "pohjattoman" uteliaisuuteni. Minulle ei riitä arki sellaisena kuin se on vaan haluan siihen mausteita matkailun muodossa. Niistä muodostuu breikkejä, hetkiä akkujen lataamiseen, jotta jaksaa sitten taas puurtaa arjen toimissa. Yksi hyvin merkityksellinen asia kohdallani on luonnon monimuotoisuuteen ja kauneuteen tutustuminen. Ulkomaan matkoilla se korostuu nykyään enenevässä määrin, jopa niin että olen tehnyt etelänmatkan ihan vain luonnon tutkimista varten. Pois ei voi sulkea myöskään kulinaristisia kokemuksia, tutustumista paikalliseen ruokakulttuuriin matkailee sitten kotimaassa tai ulkomailla. Omien rajojensa hakeminen saattaa myös viedä pitkillekin matkoille, sillä vaikka Suomi tarjoaakin paljon koettavaa, niin on asioita joita täältä ei löydy tai sitten muualla olosuhteet tiettyihin harrastuksiin, usein exreme-sellaisiin ovat paremmat. Olen saanut esimerkiksi ensimmäisen kokemuksen laitesukellukseen Jordaniassa ja riippuliitoon USA:ssa.

Monia muitakin perusteltuja syitä matkailuun on, sillä jokainen meistä ponnistaa omista lähtökohdistaan. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät kaipaa nähdä uusia seutuja, toisenlaista kulttuuria ja muuta sellaista, heidän valintansa ollessa ihan yhtä kunnioitettavia kuin omani.

Oma matkailublogini avattu

Tulen tässä blogissani pureskelemaan niin yleismaailmallisia matkailuun liittyviä kuin henkilökohtaisen matkailun kysymyksiä. Pyrin löytämään tutkivan ja uteliaan tavan esitellä asioita, joista voi olla hyötyä tavalliselle matkailijalle.